03 kesäkuuta, 2014

♥ pieni kaninpoikanen ♥

Se on kai päätetty, uskoisin niin. Tässä hyvin mahdollisesti meidän uusi poikanen. Olenkohan vähän hullu..? Näin eilen tän tyypin sattumalta ja rakastuin sen olemukseen HETI, myynti-ilmoituksessa kerrottin, että hassu olento on syntynyt samana päivänä kuin mä ja meidän Milo-koira. Mitä siihen voi enää sanoa? Kohtalo!? (Mika on eri mieltä)

Lauantaina selviää onko vai eikö.. Mä oon kyllä ihan hullaantunut tähän otukseen!

Onko sulla kani? Millaista se on? Ois superia kuulla kokemuksia "kani-ihmisiltä". Paljon olen tietty jo ottanut selvää, mutta se on vain luettua tietoa. Oikeat kokemukset olis arvokkainta tietoa!

Oon tänään vähän väliä tuijotellut tätä kuvaa töissä, hekotellut ja lirkutellut ääneen. Kaheli..


I think this is it. Our new little boy. I´m not sure if i have gone crazy..? Yesterday i saw this little creature and fell in love with its appearance immediately. On the sales add it was told that this little fellow has the same birthday as me and our dog Milo. What more can i say?? Fate!? (Mika doesn´t think so though)

We´ll see on Saturday if it is or not.. I just can´t see myself without this cutie anymore! 

Do you have a rabbit and how is it like to own and take care of one? I´ve been looking at this picture all day at work today, sweet talked out loud and smiled by myself. I guess i really have gone a bit wacko.. :D

20 kommenttia:

  1. Mahtava kaninpoikanen, kerrassaan suloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin. Mää eeen kestäää...!

      Poista
  2. Niin ihana, eihän tuollaista voi olla ottamatta!!

    VastaaPoista
  3. Ei herranjestas mikä tyyppi ;D! Aivan mahtavan näköinen! Ja ihan selvä juttuhan tuo nyt on, kohtalo on tarkoittanut teidät yhteen! Meillä oli pupuja kun olin pieni. Ne asui liiterissä eli ei sillä tavalla olleet sisäpupuja. Mutta oli ne välillä sisälläkin ja kavereilla oli ihan kokonaan sisällä asustavia. Aika helppoja mun mielestä verrattuna esim. pienempiin jyrsijöihin, joiden jätökset on niin pieniä, että niitä on haastellisempaa korjata. Kani tekee jo sellaisia herneenkokoisia papanoita ja jos niitä sisällä vapaana ollessaan sattuu matolle tipauttelemaan niin ne on helppo heti huomata ja nyppiä pois. Ja toiset kaneista kesyyntyykin niin, että tykkäävät läheisyydestä ja ihmisistä vaikka aika yksinkertaisia eläimiä kai ovatkin. Kaikella rakkaudella, sillä niiden ihanuus on muussa kuin älyssä - esim. tuolla se on selvästikin tuossa kuontalossa! ;) Ihana! Onko tää joku poikkeava yksilö vai mikä rotu tuollaiselta näyttää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karo-Liina, niinpä!! Mä en vaan jotenkin kestä kun se on niin järkkyhellu. <3 Ja munkin mielestä se on kyllä ihan selvä kohtalo. Toki moni asia mietityttää... mut en tiiä onko musta kohtalon uhmaajaksi. :D Toi sun toka vika lause on niin hieno. Nauraa käkätettiin koko toimisto (eli hurjat kolme eukkoa) sille. Tää on kahden rodun lemmenlapsi. En kyl nyt muista mitä ne rodut oli, mutta lauantaina sit kyselen kaikki. Oli vaan kauhee kiire varata se ettei sitä heti joku nappaa. :)

      Poista
    2. Hah, hyvä että nauru maittoi! Kerro sitten miten kävi, ja jos hän perheeseenne saapui, että mistä roduista on kyse. Tyyppi on niin poikkeuksellisen hyvän näkönen ;D!

      Poista
  4. :D ....Meillä on nyt pari viikkoa asustanut uusi kani. On ollut aijemminkin. Kääpiöluppa ss(siniset silmät ja valkoinen turkki) tämä nykyinen. Ollaan pikku hiljaa tutustuttu tähän papanakoneeseen :) Kanit ovat melko sotkuisia eläimiä. Eivät ole sylieläimiä...jotku harvat ovat.Meillä tykkää rapsutuksista kun saa pitää omat jalat maassa. Ottaa vastaan rapsutuksia kun haluaa ...ei milloin me haluttas sitä paijata :D Aluksi oli tosi arka ja nökötti vain.Nyt jo vähän tuittuilevakin välillä :) Tulee ja kuonolla tökkii huomiota kun haluaa että silitän.Oli tarkoitus laittaa kani ulos kesäksi, mutta kun se ei ole vielä tottunut syömään tuoretta heinää, salaattia, kurkkua tai muuta niin papanat meni löysäksi ja tietysti just lattialle ja ihan tosi iso kasa, niin voi olla että kuivaheinää ja tuttua siemensekoitusta annetaan nyt vain.Todella äkkiä oppivat tekemään tarpeensa vessanurkkaukseen kun alussa on tarkkana häkin siivouksen kanssa. Meillä meni 3 päivää. Joka päivä pitää näin kesällä etenkin putsata vessalaatikko ja jos papanoita muualla kuin veskissä. Muuten haju on kamala! Ihana kuitenkin seurata pikku pomppijaa lasten kanssa. Kun kanin opettaa alusta asti käsittelyyn ja se saa huomiota sen kans on kiva olla. Ne kuitenkin stressaantuvat todella helposti eri muutoksista ja ne voi tehdä jopa sairauksiakin. Ne ovat saaliseläimiä joten siitä syystä arkoja ja harvoin sylissä pidettäviä. Kania ei voi pitää vain häkissä vaan sille tarvitaan oikesti tilaa JOKA PÄIVÄ jossa se saa liikkua. Jos miettii kuinka lujaa ne pääsee jos ulkona päästää juoksemaan, niin siinä voi miettiä onko kanin paikka häkissä. Meillä tosiaan toinen kani joten ihan mukavia haisuleita ovat :) Työtä vain paljon. Tuli minulle yllätyksenä vaikka olin siihen varautunutkin. Tuolla se meidän haisuli nyt iltajumppaa tekee....suoksee vapaana yhdessä huoneessa jossa saa helposti kaikki tieltä :) Kohta laitetaan nukkummaan :) Jäädään jännittämään tuleeko teille tuo hassunnäköinen kaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Pauliina kun jaoit kanitietouttasi! :) Sai mut kyllä vähän miettimään, toi lemuisuus etenkin, mutta eilen Isla näki tän kuvan ja sekosi täysin, joten en nyt tiedä onko tässä enää mahdollisuutta perääntyä. :D Keskustellaan tästä vielä ja harkitaan, lauantaina kysellään kaikki mahdollinen kun mennään pupuseen tutustumaan. Katsotaan miten käy. ;)

      Poista
  5. Iik, eihän tuommoista voi vastustaa. Ihan pakko on tuollainen ottaa jos on mahdollisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aulii!! Hirveen vaikeeta se vastustaminen ainakin on! :) Jännittävää nähdä mitä lauantaina käy. Tosin, kun nähdään pupu livenä ja lapset pääsee vielä sitä paijailemaan...

      Poista
  6. Voi KÄÄK, mikä ihanainen:
    PS. Onpa sulla ihana banneri tuolla ylhäällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk justiinsa! =) Kiitos, se on mun lempparikuva säkkärisarjasta. :)

      Poista
  7. Oi mikä söpöläinen <3 Meillä tuo mies ei ole antanut hyväksyntää pupulle, vaikka aina välillä siitä kyselen…höh ! Miulla on ittellä ollut nuorempana kolme kääpiökania ja vallan suloisia kaikki. Oppivat tekemään papanansa omaan laatikkoon ja juoksentelivat vapaana kotosalla silloin kun itse siellä oltiin….Pihalle tehtiin kunnon aitaus, jossa sai ulkoilla ja rouskutella tuoretta heinää kesällä :) Sylissä ne viihtyivät kaikki, joten käsittely oli helppoa, eli ei ollut ongelmia kynsienleikkuunkaan kanssa <3
    Voi voi mikä söpöläinen….kyllä tuo teille muuttaa…mie luulen niin…että kohtalo muuttaa teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, ei meilläkään siitä mies oo Todellakaan innoissaan. :D On jo etukäteen pessyt kätensä kaikesta pupuun liittyvästä aktiviteetista. Tässä onkin mulla ja Islan kovat pohdinnat ja neuvottelut käynnissä, että jaksetaanko kaksin pupu hoitaa (mullehan se jää kokonaan, tiedän). Varmasti on ihan kanista kiinni kuinka leppoisa ja kesyyntyvä on. Tietysti toivoisin, että jos tää söpöys meille kotiutuu, niin olisi läheisyydenkipeää tyyppiä. Sekin jää nähtäväksi, jos se meille muuttaa. :)

      Poista
  8. Voi ihanuus! Kanit on vallan ihania lemmikkejä ;) Mutta eivät ole häkkieläimiä, joten niiden hoitamiseen menee paljon aikaa. Kanin kanssa seurusteluun voi varata aikaa samalla tavalla kuin koiran lenkitykseen yms. hoitoon. Yksin sitä ei voi jättää häkkiinsä, laumaeläintä. Mun kani seuras mua joka paikkaan asunnossa kun oli vapaana, ja ulkona myös, kun mentiin ulos hihnassa. Varaudu siihen myös, että huonekalut, kirjat, kankaat ja oikeastaan KAIKKI pitää nostaa pois kanin ulottuvilta, sillä se tykkää käyttää hampaita ;) Mun kani tykkäs etenkin koulukirjoista... Ja jos perheessä on heinäallergikkoja, niin en suosittele kania, sillä kuiva heinä ja puru pöllyää aika tavalla, ja monet allergikot saa oireita. Meidän perheessä ei myöskään onnistunut koiran ja kanin yhteiselo, sillä kani oli niin kipakka tapaus, että antoi koiralle neniin. Josta koira tietenkin provosoitui, joten erossa ne oli pidettävä aina.

    Mutta vielä joskus hankin kaneja, monikossa, kunhan saan sellasen talon, jossa on tilaa. On ne niin mainioita :)

    VastaaPoista
  9. Meidän perheessä asustelee monen muun karvaisen ja sulallisen ystävän lisäksi kahdeksan kania. Itseasiassa niitä pienimuotoisesti kasvatankin, vaikka pääasiallisesti olen kyllä "lemmikkikani-ihminen". Blogissani on paaaaljon juttua pupuista ja hirmuiset määrät kuviakin, tervetuloa jos kiinnostaa :)

    Kanejahan on vaikka kuinka paljon erilaisia - toiset ovat itseasiassa erittäin paljonkin sylieläimiä, kun taas toiset eivät lainkaan. Pelkästään erilaiset rodut poikkeavat toisistaan hurjasti luonteissa ja sitten ihan jokaisen rodun sisälläkin on vaihtelua laidasta laitaan. Poikasen kasvuympäristö vaikuttaa jo paljon, pienenä paljon hoivattu ja totutettu on sellainen todennäköisemmiaikuisenakin.

    Sitten tietysti myös sukupuoli vaikuttaa. Naaraat ovat yleisesti ottaen itsetietoisempia kuin urokset. Minulle kun tulee poikaskyselyitä perheiltä joilla ei ole mitään kania ollut ennen, niin suosittelen aina ensimmäisenä urosta, siitä on helpompi lähteä :)

    Tuo pupu on todella nätti! Kuvioltaan x-kirjavat, joille on sattunut tulemaan vielä siniset silmät ja isot valkoiset merkit kasvoihin, ovat aivan äärettömän kauniita ♥

    VastaaPoista
  10. Meillä myös lemmikkinä pupu. Paljon on työtä ja sotkua täytyy kestää ympäri taloa.. ja pilalle jyrsittyjä asioita. Vessaloota pitää siivota parin päivän välein, ettei haise. Heinää löytyy kaikkialta. Ja niinkuin arvasit, minulle se hoito on jäänyt ja on aikoja kun pupu ei kiinnosta lapsia vähääkään. Silloin mun tarttee jaksaa rapsutella sitä ja rupatella sille kuitenkin. Meijän pupu on uros ja alkoi merkkailla joka paikkaan pissallaan ,joten se jouduttiin leikkaamaan (maksoi 110 e!) Mutta se hyvä on sitten se, että onhan se suloinen vekkuli, tuo paljon iloa :) Ihanan kesykin on, eli oikeasti kyllä tosi kiva lemmikki. Mutta sanoisin, että MIETI! Itse ehkä nyt viisastuneena hankkisin puputin vasta muutaman vuoden kuluttua, kun lapset pystyvät oikeasti hoitamaan sen itse.

    VastaaPoista
  11. Ihana!Mulla oli lapsena parikin lemmikkikania. Ensin oli kääpiökani, joka sai sydänkohtauksen ja kuoli - siihen, kun tuuli pamautti takaoven täysiä kiinni, kani kuoli siihen paikkaan :(((( Siihen pamaukseen. Oli tosi nuori kani vielä, just tuommoinen pörröinen. Sitten tuli toinen kääpiökani, joka kasvoi ja kasvoi, eikä todellakaan ollut se kääpiökanina myyty.Vaan järkäle, joka vapaana ollessaan saattoi sähistä (jos yritti ottaa kiinni) ja puri myös mua joskus pohkeisiin. Sen annoin sitten yhteen maataloon juurikin semmoiseksi "liiterikaniksi" ja siellä se viihtyi sitten hyvin.

    :) Pitää olla asennetta siivoamaan häkkiä usein ja heinää ja purua lentelee sitten ihan joka paikkaan.
    Kaverilla oli kotona lemmikkikani vapaana, ja eleli ihan kuin koira siellä. Pomppi ovellekin aina vastaan kun sinne meni kylään. Ja makasi sohvalla ja sitä siinä sitten rapsuteltiin :D Puput on yksilöitä, ei voi oikein tietää millasen sieltä saa :)

    VastaaPoista