08 heinäkuuta, 2013

Järkkäilyä

Oli pakko ottaa muutama räpsy uudelleen järkätystä keittiöstä. Tarkoitus oli maalata kaikki keittiön vihreät seinät (eli kaikki) valkoisiksi, mutta ikkunaseinä jäikin sitten vielä vihreäksi. Alkuun siksi, kun multa loppui tarmo, mutta sitten tulinkin siihen tulokseen, että kaipaa se jotain väriä ylleen ja toi on nyt just sopiva määrä vihreää, mikä jäljelle jäi.

Seuraavaksi tietysti siirsin hyllyn paikkaa ja uudelleenjärkkäsin sen, ja koska oon hullu (enkä malta odottaa miehen kotiintuloa), raahasin yksinäni (lasten pelätessä vieressä) meidän massiivisen puisen keittiönpöydän partsille ja sieltä taas sen töistä saamani Aallon pyöreän pöydän tilalle keittiöön. Halusin raikastusta ja siinä onnistuin. Nyt on taas ainakin hetken hyvä. :)

Etsyn kautta tuli tilattua muutama nappi ja palstalta kerättyä kimppu.

P.s. Onhan se keittiön pöytä ihan hitosti liian iso parvekkeelle.. Menee näin kesällä "ruokailuhuoneena", mutta sitten kun talvi tulee niin voi voi. Ehkä vaan myyn sen pois. Jos ois yks huone lisää, se olis just hyvä työpöytä.

Iloista viikkoa ja tervetuloa uudet lukijat!








Here´s a few snaps of our reorganized and painted kitchen. I wanted some refreshment and got it. For now, i like it again, a lot. :)

Buttons i ordered from Etsy and the bouquet is from our own garden plot.

Sweet week my sweet readers!

9 kommenttia:

  1. Oi kuinka suloisia nappeja! Suloisia kesäpäiviä myös Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä aika söpöjä. Kova mietintä on käynnissä, että mihin ne keksisin laittaa. :)

      Poista
  2. No oletpa ollut tarmokas. Tosi kivalta näyttää! Mukavan värikästä niinkuin sulla aina...

    Mukavaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, joissain asioissa tarmoa piisaa, mutta se on sitten taas muualta pois. Jaksaisin laittaa kotia varmaan aina, mutta pitäis välillä muutakin tehdä, ainakin Mikan mielestä. :D
      Aurinkoista kesää myös sulle ja perheellesi! ♥

      Poista
  3. Näyttävää kivalta ja www mitä nappeja!

    VastaaPoista
  4. Voi! Sinussa on samaa kärsimättömyyttä ja tarmoa kuin minussa. Joskus aiemmin elämässämme, meillä oli keittiöremontti, joka kesti ja kesti. Lopulta kypsyin ja raaharin hirrrmuisen painavan jääkaapin yksin huoneesta toiseen ja laitoin muutenkin keittiön kuntoon. Tällä hetkellä on kauhea kämppäkuume, mutta siihen ei ihan yksin taida rahkeet riittää; raahata yksin kamoja paikasta toiseen kun kämppäkin vielä puuttuu. ;)
    Tiedätkös, sun blogisi on kuin karkkia silmille. Ihanaa, pirteää, makeaa, välillä kirpeää tai suolaista ja aina äärettömän herkullista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! En siis oo ainoa kaheli (josta kyllä oon samalla vähän ylpeä). :D Toi kuulostaa niin tutulta. Mä muistan kun joskus parikymppisenä löysin ihanan täyspuisen hyllykön kirppikseltä ja kun ei mulla silloinkaan ollut autoa, niin jouduin sitten lainata myyjältä kottikärryt, joilla raahasin sen ison ja painavan kaapin Kalliosta Alppilaan. :D
      Mutta sehän on vaan hyvä asia, että meitä "hinnalla millä hyvänsä" - naikkosia on olemassa. Parempi se, kuin että heti luovuttaisi jos jotain haluaa, eikös? ;)

      Kiitos ihanista sanoistasi! Et tiiäkään miten hyvä mieli tulee, kun joku jaksaa kertoa tykkäävänsä tästä mun "kolmannesta lapsesta". :) Oot ihana!! ♥♥♥

      P.s. Jos mä saisin sen kämpän mistä oon viime vuodet kuumeillut, niin hoitaisin vaikka koko muuton yksin. :D Ne rahat siihen unelmaan on vaan vaikeempi hoitaa.. :/

      Poista
    2. :D Täällä kolmas hullu ilmoittautuu. Esimerkiksi raskausaikana loppuvaiheessa siirsin yksin painavia huonekaluja, kun tuli järjestelyinto yllättäen. Olin sitä ennen ollut supistelujen vuoksi vuodelevossakin. Hullu mikä hullu. Inspiraation iskiessä mikään ei ole esteenä... Onneksi ei käynyt kuinkaan. Tiedän kuitenkin, että olen tainnut tämän taipumuksen periä isältäni. Meidän lasten muutoissa hän ei ehdi muita odotella kantoavuksi, vaan keksii keinot kantaa isommatkin huonekalut yksin.

      Poista