31 maaliskuuta, 2013

Haltialassa

Tänään seikkailtiin Haltialaan katsomaan suloisia pieniä karitsoja ja haistelemaan maaseudun tuoksuja. Vähän oli kalsa ilma, mutta ei pahemmin haitannut, eväätkin kun oli onneksi mukana, niin saatiin yksi hyvin alkanut kiukku niiden avulla laantumaan.

On ne lammasvauvat niin suloisia ja pehmeitä. Olisin voinut paijata niitä vaikka koko päivän. Taisin sittenkin minä olla kaikista eniten karitsojen perään. :D

Ois se kyllä ihanaa kun ilmat jo lämpenisi. Mä en yleensä ilmoista valittele, mutta nyt kyllä alkaa olla kevättä ikävä.

P.s. Vielä kaupassa kaikki loput tuotteet -40% !! ;)











Today we went for an adventure to a public farm called Haltiala. They had a bunch of new little baby lambs there and my heart just melt while petting them. Soooo cute and soft and pretty. I think i was actually most excited to see those lambkins. I could´ve just pet them the entire day.

I usually never complain about the weather, but i´m starting to long for the spring now. I´m getting tired of this cold weather and slippery streets.

P.s. You still have time to go check my -40% sale HERE!! ;)

4 kommenttia:

  1. Haltialan tila on ihana pala maaseutua kaupunkilaislapselle!

    Olin suunnitellut retkeä eläimiä katsomaan, pelottaa vaan pienten eläinystävien kysymykset, kun juuri herkuttelimme lampaalla.:)

    VastaaPoista
  2. Mekin olimme karitsoja katsomassa serkkupoikani luona. Hänellä on iso lampola ja myös Miina Äkkijyrkältä hankittuja kyyttöjä :) Jokavuotinen kohde joka saa hymyn huulille kaikille!

    VastaaPoista
  3. Liina: Niin on! Ymmärrän, meillä ei syödä punaista lihaa, niin tosta ei tarvitse olla huolissaan. Saattaisi kyllä olla aika haastava tilanne. ;)

    Peurankello: Ihanaa! :)

    VastaaPoista
  4. Ihania tunnelmia olet taas saanut taltioiduksi reissustanne. En ole aiemmin kertonutkaan, mutta silloin kun omat lapseni olivat tarhaikäisiä ja asuimme Luomassa Maivikin kartanon entisillä mailla, oli meillä useana kesänä omia lampaita pihapiirin pellolla. Keritsin itse villat ja söimme lihat. Silloin lapset tottuivat ymmärtämään elämän kiertokulun. Oih miten ihanaa aikaa se(kin) oli. Leppoisaa maanantaita.

    VastaaPoista