02 syyskuuta, 2017

Rakas Milo

Muistan kun haettiin sut. Olin ihastunut rotuun jokin aika sitten ja löysin ilmoituksen peruutuspennusta, joka oli syntynyt samana päivänä kuin mä - 18.3. - se oli mulle riittävä peruste kertomaan, että mun on pakko saada sut.

Otin yhteyttä sun kasvattajaan ja lähdettiin Mikan kanssa heti junalla kohti Kellokoskea katsomaan mikä tyyppi siellä nuuhkuttelee. Sä olit tietysti maailman ihanin. Kaikista ujoin pieni jännittäjä, jolla oli jättimäiset korvat. Koska olit hieno rotukoira, maksoit myös aika paljon ja me lähdettin kotiin miettimään asiaa. Kasvattaja heitti meidät autolla juna-asemalle, mutta siinä sitten seistessä näin Nordea-pankin kadun toisella puolen ja sanoin Mikalle, että mennäänkö kokeilee saanko lainan. Mehän mentiin ja mähän sain. Soitin perään kasvattajalle, että me tullaankin hakemaan se pentu nyt heti (en oo kovin hyvä odottamaan jos jotain haluan, tiiät kyllä). Järvenpäässä asuvan ihanan ystävän avulla saatiin kyyti taas toiseen suuntaan sua hakemaan. Sulla oli vähän eri mietteet, koska olit niin ujo.. ja päätit tunkea itsesi ulkotarhan terassin alle piiloon. Kasvattaja joutui sitten purkamaan lautoja irti siitä terassista, että me saatin sut mukaan. Höpsö!

Junassa sua jännitti kovasti ja puskit pään mun hupparin sisälle piiloon. Siitä alkoi meidän ykstoista ja puoli vuotta kestänyt rakkaustarina sun, eli maailman parhaan koiran kanssa.

Mulla olisi ihan hulluna kerrottavaa, mutta sähän tiedätkin sen kaiken jo.

Nyt sua ei enää ole. Meidän koti tuntuu tosi tyhjältä ja itkettää koko ajan. Olit heittämällä maailman paras ja komein ja hienoin koira. Meillä on sua ihan järkyttävä ikävä. Sisuksiin sattuu ja kurkussa on kivi. Onneksi meille jäi paljon ihania muistoja ja kuvia. Pääsit kauniisti pois, nukahtamalla mun syliin keskellä metsää, Mikan paijatessa sun kaunista valkoista turkkia. Mun pieni kulta. Kauniita unia, rakas.








Viimeiset kuvat otettiin edellisenä päivänä. Kullanarvoinen ystäväni, joka on eläinlääkäri tuli lopettamaan Milon meidän toiveiden mukaan.

4 kommenttia:

  1. Valtavasti voimia ja lempeitä muistoja tueksi kaiken sen läpikäymiseen, mitä läpi pitää käydä <3

    VastaaPoista
  2. Oi ei, voimia surulliseen tilanteeseen.

    VastaaPoista