14 marraskuuta, 2015

♥ Kissanpoika Mau ♥

Meillä on koettu turhautumista ja jännitystä ja kaikkia mahdollisia tunteita tässä parin kuukauden ajan, kun olemme etsineet meille sopivaa koditonta kissaa. Käytiin Riihimäelläkin saakka tutustumassa erääseenkin hurmaavaan kissaan, mutta Milon takia ei meille kuitenkaan löytynyt (eli annettu) omaa aikuista kisua. Ymmärrän sen tietysti, että kissat on niin erilaisia ja niiden taustoista ei voi tietää, vaikka koira olisi miten lempeä, niin kissa ei välttämättä siedä koiraa. Kävi se silti tunteisiin, kun tuntui ettei me saada antaa kotia kodittomalle, vaikka sitä niin kovasti tahdottiin ja odotettiin.

Sitten yhtenä päivänä huomasin pienen harmaan poikasen Viikin löytöeläintalon sivuilla. Poikasia oli kaksi, ja ne oli syntyneet taloon tiineenä tulleelle kissamammalle. Vaikka toinen poikanen oli ehkä useampaan makuun sopiva, valkoisilla sukilla varustettu seurallinen ja kontaktia hakeva söpöliini, me rakastuttiin ujoon, piilosta kurkkivaan Mauhun, jolla on erityisen sielukas katse. Tiesin heti, että se on meidän kissa ja sen kuuluu tulla osaksi meidän perhettä. Olihan Milokin haettaessa pentueen arin koira, joka karkasi noutohetkellä kasvattajan ulkoterassin alle niin, että sieltä jouduttiin purkamaan osa laudoista irti, jotta saatiin Milo meidän matkaan. Siitä tuli maailman kiltein, luottavaisin ja ihanin lempeä herrasmies.

Odotettiin omaa kullanmuruamme pari hitaasti kulkevaa viikkoa, kun emo vielä vierotti poikasiaan - ja vihdoin torstaina - odotus palkittiin. Mau on hitaasti (mutta nopeasti) alkanut rohkaistumaan ja luottamaan meihin koko ajan enemmän. Se nauttii jo valtavasti sylittelystä ja tänään jopa heittäytyi selälleen nauttimaan massun rapsuttelusta, kehräten kuin helikopteri ja nukahti siihen.
Miloa Mau vielä jännittää ja sähisee koko pienen kehonsa voimin aina, kun vanha herra yrittää tehdä tuttavuutta. Milo tietenkin antaa puolestaan tilaa ja pysyttelee turvallisen matkan päässä ihan omasta tahdostaan. Tutustutetaan niitä pikku hiljaa toisiinsa, ja Mau on saanut tähän alkuun oman turvasoppensa meidän saunasta (ja kylppäristä). Siellä on turvallista, lämmintä ja rauhallista kuunnella kaikkia kummallisia kodin ääniä. Isla tietysti viettää suurimman osan ajastaan nyt siellä Maun seurana, ja me muutkin.. Ja Mau viettää suuren osan päivistään sylissä ja tutustuen hiljalleen eri huoneisiin. Olen aika luottavainen, että viikon - kahden sisällä Mau uskaltaa jo oleskella koko kodissa omillaan. Sen ehdoilla kuitenkin edetään ja katsotaan milloin se itse haluaa tulla Milon kanssa jakamaan tilaa.

Niila sai antaa kisulle nimen, sillä viimeksi Isla nimesi Sulon. Mau on just hyvä. ;)










This is the new member of our family. His name is Mau. We have been searching for a homeless cat for couple of months now and our main idea was that it would be an adult. We did however end up with disappointments every time we felt we found the perfect cat for us. The message was always "your dog is not an obstacle but we still decided to give the cat to another family". I am not going to lie, it did go to our emotions and we felt such frustration and sadness over those "empty trips"to different shelters. I of course understand that cat is very different from dog and even though the dog is the kindest sort - the cat may not be. After all, you never know with these strays what their background is.

Then i started to change my thought, maybe we would take a kitten after all. It seemed to be the only option. After sending few messages and taking some calls - still not getting the right feeling - i found our Mau. In one of the shelters close to us there was a picture of two little brothers that had been born in the shelter to a one cute momma who had been found wondering and pregnant - and then taken in.

The obvious choice for many would´ve been the other brother, the social and playful one with cute white socks on his pawns. We however fell immediately in love with this soulful eyed, hiding and shy little kitten. I felt he was The One for us.

This Thursday - after two long weeks of waiting - we finally got to take him home. In this short time he has gained braveness and trust, today he rolled over and gave us his tummy to be cuddled and purred like a helicopter, then he fell asleep. He enjoys to be held and cuddled but he is still afraid of our gentle giant Milo. Milo is of course right on track with the kitty. He is giving him space, turning his head away and not minding the hissing little mouth.

We have made Mau his own safe place to our sauna/bathroom where he can eat and rest and be at peace, listening to the sounds of this home. I am hoping and pretty confident that it won´t take long before little Mau gets enough confidence to expand his living space to the whole apartment, but now that we have him, we are not in a rush. He will take his time and when he is ready, he will join us all, including Milo.

Niila got to decide on the name. It was only fair since Isla decided the name for our bunny Sulo. Mau is just purrfect. ;)

14 kommenttia:

  1. Voi suloisuutta💚 Hellyyttävä tuo viimeinen kuva 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on hellyyttävä tyyppi. Todella. :)

      Poista
  2. Ihana suloinen Mau ♥ Ihan hyvä että ette saaneet täysi-ikäistä kissaa, sillä kokemuksesta voin sanoa että aikuisen kissan ja aikuisen koiran ystävystyminen on jokseenkin vaikeaa. Jatkuvaa tappelua olisi ollut ja koira yleensä häviäjänä. Mau ja Milo ovat kohta parhaat kaverukset, uskon niin, kunhan Mau ottaa oman paikkansa perheessä. Mau on niin kaunis, ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sude. ♥ Olet varmasti ihan oikeassa. Itsekin sen kyllä järjellä ymmärsin, mutta silti otti pannuun. ;) Ja nyt on ihan parasta, kun saatiin vielä näin täydellinen pikkuinen. Eilen Mau uskaltautui jo vähän leikkimään Milon vieressä. Eiköhän ne kohta oo parhaat kamut. :) Näin oli tarkoitus. ♥

      Poista
  3. Voiko noin kaunista kissaa olla edes olemassa?

    VastaaPoista
  4. Ihana <3 Meille ei tule kissaa, meille ei tule kissaa, meille ei tule kissaa... ;D Tähän asti olen vielä onnistunut pysymään kissattomana (2 vetskuikäistä koiraa ja kana/kukkoparvi löytyy), mutta saa nähdä sitä päivää, kun The Kissa tulee vastaan kinkkisessä elämäntilanteessaan, kuinka sitten käy... Mau on todella kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä siis oikeasti nyt ihmettelen, että miten en oo yltiöeläinrakkaana ihmisenä aiemmin tajunnut ottaa kissaa. :) Tosin meillä oli metsästäjämummeli koirana lähes 14 vuotta, siinä kyllä yksi syy. Mutta niin on ihana tää kissa, että ollaan ihan pyörryksissä. =)

      Poista
  5. Voi miten suloinen Mau!!! Tuollaiset kuvat ei hellitä yhtään mun kissavauvakuumetta. Onnea uudesta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista
  6. Niin ihana! Kissakuume ollut valloilla jo pitkään, mies vaan tarvitsisi ylipuhua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on IHANA!! =) Nyt sun pitää sit vaan jatkuvasti ujuttaa kissajuttuja miehelle, niin jossain vaiheessa se haluu kissan jo itekkin. :) Meillä onneksi tää onnistuu yleensä ihan hyvin kun hetken vaan taivuttelee. Kissa oli helppo, pupuun verrattuna. :D

      Poista
  7. Onnea uudesta perheenjäsenestä, Mau on kovin suloinen <3!

    VastaaPoista