Pyöräiltiin yhtenä aamuna Tuomarinkartanoon aamupalalle koko perheen voimin, tästäkin mulla on kivoja kuvia, joita en useammasta sattuneesta syystä ole vielä saanut tänne laitettua, mutta tulee varmaankin pian.. Anyways, Isla ja Niksu keräili sieltä maahan pudonneita tammenterhoja ja muita syksyn aarteita, jotka tuotiin kotiin askartelutarpeiksi ja koristukseksi.
Se on muuten jännä, miten aina kesän alkaessa on sellainen olo, että voi kunpa tää kesä ei ikinä loppuisi ja syksy ei tulisi superpitkään aikaan. Sitten kuitenkin kun syksy tulee, otan sen aina ilomielin vastaan. Tämä syksy on jotenkin ollut erityisen kaunis, vaikka siihen tuleekin liittymään surullisia muistoja.
Sunnuntai on ihan kohta, ja se pelottaa mua. Se, miten taas selviän siitä, että joudun lopettamaan 13 vuotta mun kanssa yhtä pitäneen rakkaan koiran. Onneksi mulla on nyt perhe ympärillä. Silloin, kun jouduin lopettamaan ensimmäisen koirani, sitä ei vielä ollut. Silloin tuntui, että koko maailma romahtaa. Nyt luulen, että osaan suhtautua erilaisella perspektiivillä, sunnuntainahan se selviää.
Islan päällä oleva kaunis yöpaita on peruja mun "leikki-isosiskon" lapsuudesta, jolloin hän on sitä käyttänyt. Todennäköisesti siis n. 40 vuotta vanha. Se on nyt Islalle juuri sopiva ja niin herkkä ja kaunis. Islakin tykkää siitä kauheasti.
Syksyiset askarteluohjeet tammenterhoille löytyy TÄÄLTÄ.
Kaunista ja värikästä viikonloppua kaikille ihanille lukijoilleni, tervetuloa myös uusille! :)
Read more about our Autumn crafts HERE.
Have a beautiful weekend my dear readers!
Mä lohdutan aina jonkun poislähdön kohdatessa itseäni sillä, että kaikki on silti hyvin - poislähteneellä on uskoakseni parempi olla kuin koskaan täällä, me jäljellejääneet itkemme vain ikävää. Paljon voimia sulle sunnuntaille.
VastaaPoistaKyllä mäkin sen järjellä ajateltuna ymmärrän, sen takia oon tähän ratkaisuun päätynytkin. Ja tiedän, että Tiku on elänyt pitkän hyvän elämän, enkä tietenkään halua että se joutuu kärsimään nyt kun vanhuus on alkanut tosissaan rasittamaan sen elämää. Tiedän myös, että ajan kuluessa ikävä helpottaa ja tulee vaan toisinaan kylään. Mua lohduttaa kaikki mun järkiajatukset ja sen tiedostaminen, että poisnukkuminen tulee tapahtumaan taas kauniisti ja rauhallisesti mun sylissä täällä kotona, samalla se tekee siitä tavallaan rankempaa, mutta kyllä se tästä. Kun on aika, niin on aika.
PoistaIhania syksyn sävyjä!
VastaaPoistaVoimahalaus sulle! Elämä on välillä myös luopumista.
Kiitos! Nyt on kyllä ollut niin ihanan kaunis ja värikäs syksy tähän mennessä. Kiitos myös voimahalauksesta, sitä tarvitaan. :)
PoistaHalaus minultakin. Mitä olet liimannut tammenterhojen päihin? Noin ihanan värisiä.
VastaaPoistaKiitos. ♥ Ne on ihan tammenterhojen omia hattuja, maalattiin ne akryyliväreillä. toisessa blogissa siitä lisää. :)
PoistaLöysin blogisi vasta tänä kesänä ja aina ihastelen upeita värikkäitä kuviasi (ja käsitöitäsi tietysti myös).
VastaaPoistaKiitos Krista. Kiva kuulla! :)
PoistaVoimia! Syksyn kauneus ja ehkäpä myös käsityöt tuovat lohtua...
VastaaPoistaKiitos. ♥ Kyllä ne tuo.
PoistaVoimia! Kauniita kuvia kauniista syksystä. Jos jaksat, haastan sut ottamaan kuvakulmia kodistasi Kotilan tyyliin. Ohjeet löytyvät blogistani.
VastaaPoistaMiten ootte voineet karvakamun lähdettyä pois? :/
VastaaPoista