Meidän ihanat kamut. Otin ohimennen muutaman räpsyn tänään. Hyörii ja pyörii ympärillä aina, niin ihanat. Mikä onni tässä maailmassa, että saa elää eläinten kanssa. Mä en kestäis ajatusta kodista ilman eläimiä. Siinä onkin aihetta myös kiitollisuuteen, että meillä ei kellään ole allergioita!
Milo-pappa alkaa olemaan aika huonossa kunnossa. Yritän olla ajattelematta sitä ja nauttia näistä päivistä, joita ei enää paljoa ole. Pappa on nyt 11,5 vuotta, mikä on isolle koiralle aika paljon. Muuten ei mitään iän merkkejä hirveesti näy, mutta takalonkat vetää viimeisiään. Surullista. Mun rakas. Meidän.
Pikku-kinnit on hassuja. Meillä on lasten kanssa taas hirveä kissakuume. Saa nyt sitten nähdä...
Haru haaveilee linnuista - ja Maukki-rohmu kiipeilee pitkin pöytää etsien eksyneitä herkkuja. Se on ihan mahdoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti