Ilopaukku

Kaksi vuotta sitten pikku-Isla katsoi ulos yläkerran naapurien ikkunasta ja ihmetteli värikästä ja äänekästä näytöstä haltioituneena. Pieni sormi tuhrasi hetken välein ikkunaa ja suusta pääsi jännittyneen sekainen huokaus.. ilopaukku. Ilopaukku sana jäi elämään Islan puheisiin melkein vuodeksi eteenpäin. Nykyään iso tyttö osaa jo sanoa ilotulitus, mutta mun päässä jokavuotinen rasittava räiskyntä on edelleen ilopaukku.

Tänään se ilopaukku-yö sitten taas on. Kivaa on se, että saa hyvällä syyllä taas latoa pöytään kaikenlaisia herkkumättöjä ja syödä niitä vailla huonoa omatuntoa. Samalla stressaan jo valmiiksi, että saako lapset nukahdettua, heräileekö koko ajan vai pysyykö unessa (meillä on ihan oma show täällä joka vuosi, halusi sitä tai ei). Vaan eipä auta murehtia. Ehkäpä tän yhden yön taas kestää. Lapsien vuoksi toivon, että joku naapuri ottaisi taas varaslähdön rakettiensa kanssa, vaikka se ei olekaan sallittua.. Yhm.

Tän päivän tehtävälista: riisu kuusi ja heitä se parvekkeelle, lelut pois lattioilta ja imuri käteen, hoida tiskit, käy kaupassa, kylvetä lapset, yritä hoitaa pesutupa täksi päiväksi ja käydä siellä (pesukone teki taas eilen tenän) ja tee huopamaatuskat loppuun. Ai niin, ulkoile muksujen kanssa jossain välissä. Illan meno on peruttu kaveriperheen luona vellovan vatsataudin vuoksi, joten ehtiihän tässä. ☺

Lopuksi toivotan kaikille tänne eksyville onnellista uutta vuotta ja jätän ihasteltavaksi muutaman Mikan kesällä ottaman kuvan meidän prinsessasta. Takki ja hattu on aikanaan koreillut mun päällä (kuvan muut vaatteet isin itse valitsemia, pakko laittaa ☺). Mahtaa mummilla tulla nostalgiset tunnelmat kun katsoo näitä. ♡